Ipmila ráhkisvuohta olbmui

Sihke luondu ja almmuhuvvon sátni duođašteaba Ipmila ráhkisvuođa. Min almmálaš Áhččámet lea eallima, viissisvuođa ja ilu álgu. Geahcamat luondduriikka imašlaš ja cáppa diŋggaid. Jurddaš, man vuogas buot lea, ávkin ja illun ii dušše olbmuide, muhto maiddái buot luonddugáhppálagaide. Beaivvádagat ja arvvit, mat arvvosmahttet ja virkkosmahttet eatnama ja dieváid, mearaid ja duolbadasaid, sárdnot midjiide min Sivdnideaddjámet ráhkisvuođa birra. Ipmil fuolaha buot sivdnádusaidis beaivválaš dárbuin. Sálmmaid girjjis leat dát hearvás sánit:

Buohkaid čálmmit gehččet du ala,
don attát sidjiide sin borramuša vuogas áigái. Don rabat gieđaidat ja gallehat
buot heakkalaččaid buorredohkálasvuođain.
(Sálmm. 145:15, 16).

Ipmil sivdnidii olbmo dievaslažžan, bassin ja lihkolažžan, iige dán čáppa eatnamis, dalle go dat Ipmila gieđas vulggii, vuhtton mangelágan billašupmi dahje garuhusa suoivva. Ipmila lága - ráhkisvuođa lága - rihkkun lea buktán máilbmái morraša ja jápmima. Ipmila ráhkisvuohta goittotge almmuhuvvo maiddái suttu geažil šaddan gillámušaid bokte. Čállagis celkojuvvo, ahte Ipmil garuhii eatnama olbmo dihtii (1. Mos. 3:17). Bastilis lánját ja gáskálasat - namalassii váttisvuođat ja geahččalusat, mat olbmo eallima devdet váivviiguin ja morrašiiguin, mearriduvvojedje sutnje avkin: dat ledje oassin su bajásgessojumis, mii Ipmila áigumušaid mielde lei vealtameahttun bajidan várás olbmo dan billašumis ja vuolidumis, masa suddu lei su dolvon.

Muhto vaikko máilbmi leage jorralan, de liikkáge dat ii leat dušše moraš ja vártnuhisvuohta. Luonddus alddis leat doaivvu ja jeđđehusa mearkkat. Gáskálasainge leat lieđit ja bastilis lánjáid dievva šaddet ruvssot.

Ipmil lea ráhkisvuohta, lea čállojuvvon juohke urbái, mii lea luotkaneamen ja juohke rássečulbmii, mii lea bohciideamen. Čáppa lottážat, maid ilolaš vižardeapmi skádjá áimmus, ivdnás hearvarásit dievaslaš ollašumisteaset, daid njálgga hádja deavdimin áimmu, vuovddi alla muorat ruonas lastavaljiin buot dát muitalit Ipmila ráhkislaš, áhčálaš fuolaheames ja su dáhtus dahkat mánáidis lihkolažžan.

Ipmila sánis albmana su luondu. Son lea ieš almmuhan midjiide iežas nohkameahttun rahkisvuo đa ja árkkálmastinvuođa. Go Moses rohkadalai: "Divtte mu du hearvásvuođat oaidnit", de vástidii Hearrá: "Mun divttán buot mu buorrevuohtan mannat du muođuid meaddel" (2 Mos. 33: 18, 19). Dát lea su hearvásvuohta. Hearrá manai Mosesa meaddel ja čuorvvui: " Hearrá, Hearná lea váibmoláđis ja árbmugas Ipmil, guhkesmielalaš ja rikkis árkkálmastinvuhtii ja duohtavuhtii, son bisuha árkkálmastinvuođa duhahiidda, son ándagassii addá vearredagu, rihkkumuša ja suttu" (2 Mos. 34:6, 7). Son lea "guhkesmielalaš ja rikkis árkkálmastinvuhtii" (Jona 4:2), "dasgo sus lea hállu árbmugasvuhtii" (Mika 7: 18).

Ipmil lea čatnan min váimmuid alccesis lohkameahttun duođaštusaiguin almmis ja eatnama alde. Son lea geahččalan almmuhit iežas midjiide sihke luonddu ja olbmo váimmu siskkimuš ja njuorraseaműs dovdduid bokte. Muhto dát liikkáge dušše váilevaččat duođaštit Su ráhkisvuođas. Vaikko son leige addán dákkáraš duođaštusaid, de lei buori vašálaš sevnnjodahttán olbmuid váimmuid nu, ahte sii doarggistemiin gehčče Ipmilii ja atnigohte su goavisin ja garasin. Beargalat oasuhii olbmuid jáhkkit, ahte Ipmila luonddus lea ovddimužžan gaffa vuoiggalašvuođa dovdu ja ahte son lea árpmitmeahttun duopmár, gaffa ja dárkilis vealgebearri. Beargalat govvidii Sivdnideaddji dakkárin, guhte utnuhis čalmmiin ohcá olbmos feaillaid ja meaddádusaid, vai beasašii su das ráŋggáštit. Jesus bođii eallit olbmuid gaskii ádjin várás eret dán čáhppes suoivana, almmuhemiin máilbmái Ipmila nohkameahttun ráhkisvuođa.

Ipmila Bárdni bođii almmis almmustahttit Áhčis. "Oktage ii leat goassige oaidnán Ipmila, muhto áidnoriegádan Bárdni, guhte ieš lea Ipmil ja guhte lea álo Áhči salas, lea čájehan midjiide, gii son lea" (Joh. 1: 18). "Iige oktage dovdda Bártni, earret go Áhčči, iige oktage dovdda Áhči earret go Bárdni, ja dat geasa Bárdni dáhttu su almmustahttit" (Mat. 11: 27). Go okta máhttájeaddjiin bivddii: "Čájet .Áhči midjiide!", de vástidii Jesus: "Nu guhkes áiggi lean mun leamaš din luhtte, itge don dovdda nu, Filip? Guhte mu lea oaidnán, lea oaidnán Áhči. mot cealkkát don dalle: "Čájet midjiide Áhči?" (Joh. 14: 8, 9).

Iežas eatnanlaš vuolggahusbarggu birra Jesus muitala ná: Hearrá lea "mu vuoiddadan sárdnidit váivvášiidda evangeliuma; son lea vuolggahan mu dearvvasmahttit sin geain lea cuvkejuvvon váibmu, gulahit fáŋggaide, ahte sii galget luovus luitojuvvot, ja čuovggahemiide, ahte sii galget oainnu oažžut, beastit giksašvvan olbmuid" (Luk. 4: 18). Die lei su doaibma. Son vádjolii ja dagai buriid daguid, son buoridii buohkaid, geat ledje Beargalaga sordojumi vuolde. Ledje elles gilit, main ovttage viesus ii gullon oktage bákčasiid siste šuohkkimin, dasgo son lei fitnan doppe buorideamen buot buohcciid. Su dagut duođašedje Ipmila addin vuoiddadumis. Su eallima buot daguin dovdui ráhkisvuohta, árkkálmastinvuohta ja árkkášeapmi; su váibmu šállošii olbmo mánáid. Son válddii olbmo hámi, vai sáhtášii leat sidjiide veahkkin sin dárbbuin. Geafimusat ja fuonimusatge eai ballan mannamis su lusa. Son geasuhii juobe unna mánážiidge. Sii liikojedje goargŋut su askái ja geahččat su láđis ja eahcálaš muođuide.

Jesus ii čiehkan goassege ovttage duohtavuođa sáni, muhto son sártnui dan álo ráhkisvuođain. Olbmuid guovdu son čajehii ustitlašvuođa ja liekkusvuođa, son válddii olbmuid vuhtii álo go lei singuin ovttas. Son ii lean goassege roavis, garra sáni son ii goassege geavahan dárbbašmeahttumit, iige bávččagahttan dušši dihte ovttage hearkkes váimmu. Son ii soaibman olbmo headjuvuođa. Son celkkii duohtavuođa, muhto álelassii ráhkisvuođain. Guoktilašvuoda, eahpeoskku ja vearrivuođa son dubmii, muhto ganjalčalmmiiguin son celkkii lassa duomuidis. Jerusalema dihtii son čierui, dasgo dan gávpoga son ehcii, muhto dat ii háliidan vuostaiváldit su, gii lei "geaidnu, duohtavuohta ja eallin". Su, gii lei Beasti, sii 1edje hilgon, muhto dattege son njuorrasit sin árkkášii. Su eallin lei áli iešbiehttaleapmi ja earáid ovddas morašteapmi. Juohke áidna siellu lei sutnje divrras. Vaikko son vádjolii ipmillaš nanosvuođain, de liikkáge son vuollegaččat čajehii njuoras fuopmášumi Ipmila bearraša juohke lahttui. Juohke olbmos son oinnii jorralan sie lu, gean son galggai beastit.

Kristusa luondu lea dakkár go su eallin čájeha. Dat lea Ipmila luondu. Áhči váimmus golggiiditge dat ipmillaš árkkálmastinvuođa dagut olbmo mánáide, maid Kristus duohtan dagai. Jesus, njuoras, šállošeaddji Beasti, lei Ipmil, "almmustuvvan oačči siste" (1 Tim. 3: 16).

Jesusa eallin, gillámuš já jápmin galgá min beaslit. Son šattai guoddit morrašiid, vai mii sáhtášeimmet šaddat oasálažžan agálaš illui. Ipmil divttii ráhkis Bártnis, guhte lei dievva árpmus ja duohtavuođas, guođđit cealkemeahttun hearvás ilmmi ja boahtit suttu bilidan máilbmái, man jápmima ja garuhusa suoivva sevnnjodahttá. Son divttii su earránit ráhkislaš Áhčis askkis ja eŋgeliid máidnumis, gillát hiddjádusa, bilkku, vaši ja jápmima. "Ráŋggáštus orui su badjelis, vai mis livččii ráfi, ja su háviid bokte mii leat ožžon dálkasa" (Jes. 53:5). Muittašmat su meahcis, Getsemanes, ruossa alde. Ipmila vigihis Bárdni válddii suttu noađi badjelasas. Son guhte lei leamaš okta ja seamma Ipmiliin, šattai dovdat sielustis, man gáfatlaš guhkes gaskka suttu lea ráhkadan olbmo ja Ipmila gaskii. Dat bažii su baksamiin heahtečuorvasa: "Ipmilan, Ipmilan, manne hilgot mu?" (Matt. 27: 46). Suttunoađđi, dan issoras deaddu ja das boahtán sielu gáidan Ipmilis - dat dat cuvkii Ipmila Bártni váimmu.

Muhto dát stuorra oaffar ii dáhpáhuvvan danin, val Áhči váibmu njuorranivččii olbmui ja son suhččošii su gádjut. Ii eisege danin. "Nu lea Ipmil ráhkistan máilmmi, ahte son lea addán áidnoriegádan Bártnis" (Joh. 3:16). Áhčči ii ráhkis min stuorra soabahanoaftara dihte, muhto son doaimmahii midjiide dán oaffara, danin go son ráhkistii min. Kristus lei gaskaoapmi, man bokte son sáhtii golggahit iežas cealkemeahttun ráhkisvuođa jorralan máilbmái. Ipmil lei Kristusis ja son soabahii máilmmi iešiežainis" (2 Kor. 5:19). Ipmil gillái ovttas Bártniinis. Getsemanes givssiid siste, Golgata jápmimiinnis Jesus mávssii ipmillas ráhkisvuođainis min lonástusa hatti.

Jesus celkkii: "Danin Áhčči mu ráhkista, go mon bijan heaggan, val dan fas ain ruoktut válddášin" (Joh. 10: 17). Dat máksá: "Nu lea Áhčči din ráhkistan, ahte son velá eanet mu ráhkista dan sivas go mon adden heaggan din lonistan várás. Mun lean Áhččai velá ráhkkáseabbon šaddan danin go mon din sadjásažžan ja gádjaleaddjin šadden, luhpen heakkastan din lonisteami várás, válden din vealggi ja rihkkumušaid badjelasan, dasgo mu oaffara bokte sáhttá Ipmil leat vánhurskkis ja sáhttá vánhurskkisin dahkat su, guhte osku Jesusii."

Ii oktage eará go Ipmila Bárdni sáhttán lonistit min, dasgo dušše son, guhte lei Ipmila askkis, sáhtii su čilget. Okto son, guhte dovddai Ipmila ráhkisvuođa allatvuođa ja čieŋalvuođa, sáhtii su almmustuhttit. Ii mihkkege uhcibuid go aiddo Kristusa cealkerneahttun oaffar beastin várás jorralan olbmuid, sáhtii govvidit Áhči ráhkisvuođa láhppon sohkagoddái.

"Nu lea Ipmil ráhkistan máilmmi, ahte son lea addán áidnariegádan Bártnis." Ii son addán Bártnis dušše orrut olbmuid gaskii, guoddit sin suttuid ja jápmit sin ovddas, muhto son attii su jorralan sohkagoddái. Kristus galggai ovttastuvvat olbmo áigumušaiguin ja dárbbuiguin. Son, guhte lei okta Áhčiin, lei dál čatnan iežas olbmo mánáide botkekeahtes báttiiguin. Jesus "ii heahpanatta sin vielljanis gohčodeamis" (Hebr. 2: 11). Son lea min oaffar, min bealušteaddji, min viellja; son guoddá min olmmošlaš hámi Áhči truvnnu ovddas, ja lea agálaččat ovttastuvvan dainna sohkagottiin, man son lea lonistan - son lea Olbmo Bárdni. Ja visot dát dušše beare danin, val olbmot sáhtášedje bajiduvvot dan billašumis ja vuolidumis, masa suddu lea sin dolvon, nu ahte sii tas sáhtášedje čajehit Ipmila ráhkisvuođa ja šaddat oasálažžan bassivuođa illui.

Min lonástusa ovddas máksojuvvon haddi, min almmálaš Áhččámet cealkemeahttun oaffar, go son Bártnis attii jápmimii min dihtii, berrešii addit midjiide árvvolaš goya das, manin mii sáhttit šaddat Kristusa bokte. Go vuoiŋŋain devdojuvvon apostal Johanas dárkui Áhči ráhkisvuođa allatvuođa, čieŋalvuođa ja viidodaga heavvanan sohkagotti guovdu, de son hirpmástuvai ja dovddai gudnejahttima. Sáhtekeahttá gávdnat sániid, maiguin lei čilget ráhkisvuođa sturrodaga ja njuorasvuoda, son ávžžui máilmmi dárkot dan: "Gehččet, man stuorra ráhkisvuođa Áhčči lea midjiide čajehan, go mii galgat gohččojuvvot Ipmila mánnán" (1 Joh. 3:1). Hei makkár árvvu dat addáge olbmui! Lága rihkkuma bokte olmmoš šattai sáhtána vuolibužžan. Oskkodettiin Kristusa soabahusoaffara ala Áttáma mánát sáhttet šaddat Ipmila mánnán. Kristus bajidii olbmo allelii dainna go son son válddii olbmo hámi. Jorralan olbmot bajiduvvojit Kristusa oktavuođa bokte dillái, mas sin duođaidge sáhttá gohčodit "Ipmila mánnán".

Dakkáraš ráhkisvuođa ii sáhte veardidit masage. Almmálaš Gonagasa mánát! Makkár hearvás lohpádus midjiide lea addojuvvon! Ášši, man sáhttá čiekŋalit guorahallat! Olbmo jierbmi ii sáhte áddet Ipmila ráhkisvuohta sturrodaga máilbmái, mii ii ráhkistan su! Juo jurddage dahká sillomet vuollegažžan ja sojaha miellamet Ipmila dáhtu vuollái.

Mađe eanet mii guorahallat Ipmila luonddu ruossa čuovgga ovddas, de dađe eanet mii oaidnit, mo árbmu, láđisvuohta ja árkkálmastinvuohta ovttastuvvet vuoiggalašvuhtii ja duohtavuhtii, ja dađe čielgaseappot mii oaidnit lohkameahttun duođaštusaid ravdatmeahttun ráhkisvuođas ja njuoras árkkálmastinvuođas, mii lea sakka stuorit go eatni šallošeapmi iežas čádjideaddji máná dihtii.