Kristtalažžan ovdáneapmi

Biibbal gohčoda dan váimmunuppástusa, man bokte mii saddat Ipmila mánnán, riegádeapmin. Dat lea veardiduvvon maiddái dasa, mo dáluisida gilvin buorre siema ihta eatnamis. Seamma láhkái galget easkkabáliid jorgalusa dahkan kristtalaččat dego "easka riegádan mánát" (1. Biehtár g. 2: 2) šaddat "olbmo alles šaddui, Kristusa dievasvuođa olles ahkái" (Paulus g. Ef. 4: 15). Dahje beldui gilvojuvvon buorre siepmana láhkái sii galget ihtit ja buriid šattuid guoddit. Esaias cealká, ahte "sii galget gohččojuvvot vánhurskkisvuođa muorran, Hearrá gilvváhahkan, sutnje hearvásmahttojupmin" (Esaias g. 61: 3). Luondduriikkas leat váldojuvvon dákkár ovdagovat vai mii buorebut áddešeimmet vuoiŋŋalaš eallima čiegus duohtavuođaid.

Olbmo jierbmi ja dáiddut eai nagot bohciidahttit heakka luondduriikka uhcimusge šaddui. Sihke šattut ja eallit sáhttet eallit dušše Ipmila addin heakka bokte. Seamma láhkái dušše Ipmilis vuolgán eallin riegádahttá vuoiŋŋalaš eallima olbmuid váimmuide. Jus olmmoš ii "riegát ođđasis" (Joh. 3: 3), de son ii sáhte šaddat oasálažžan dan eallimis, maid Kristus bođii addit.

Nu mo eallimiin le a, nu lea šaddamiinge. Dušše Ipmil čuolbmaduhttá rásiid ja bidjá rásiid ráhkadit šattu. Su fámu bokte siema šaddada "vuos rásiid, dasto gordneoivviid, das maŋŋel gortniid gordneoivviide" (Mark. 4: 28). Ja profehta Hosea cealká Israel birra, ahte "son galgá liđiid atnit nugo liljá" ja "fasttain šaddadit gortniid, ja liđiid atnit nugo viidnemuorra" (Hosea g. 14: 6-8). Ja Jesus ávžu min: Geahčadehket liljjáid, mo dat šaddet" (Luk. 12: 27). Rássečuolmmat ja lieđit eai šatta iežaset fuolahemiin, moraštemiin dahje rahčamiin, muhto vuostáiváldimiin dan, maid Ipmil lea addán daid eallindárbbuid várás. Ii mánnáge sáhte iežas fuolain dahje návccaiguin bidjat iežas šaddat. It donge sáhte iežat fuolahemiin dahje rahčamiin sihkkarastit iežat vuoiŋŋalaš ovdáneami. Šaddu, dego mánnáge, ovdána dainna go váldá birrasisttis buot dan, mii eallimii dárbbašuvvo - áimmu, beaivváža čuovgga ja biepmu. Dáid luonddu attáldagaid mearkkašupmi ealliide ja šattuide lea aiddo seammalágan go Kristusa mearkkašupmi daidda, geat sutnje leat luohttimin. Son lea sidjiide "agálaš čuovggasin", "beaivváš ja galba" (Esaias g. 60: 19; Sálmmaid g. 84: 12). Son lea "nugo suoldni Israelii"; "son galgá vuolás boahtit nugo arvi láddjejuvvon gietti ala" (Hoseas g. 14: 6; Sálmmaid g. 72: 6). Son lea eallima čáhci, "Ipmila láibi . .. mii boahtá almmis vuolás ja addá máilbmái eallima" (Joh. 6: 33).

Attedettiinis Bártnis earenoamáš attáldahkan Ipmil birastahtii oppa máilmmi árpmu áibmogerddiin, mii lea seamma duođalas go áibmu eatnanspáppa birra. Buohkat, geat háliidežžet vuoigŋat dán áimmu, besset eallit ja šaddat alles olmmájin ja nisun Kristusis Jesusis.

Nugo lieđđi sodjá beaivváža guvlui, vai dan šerres suotnjarat dievasmahtášedje dan čábbodaga ja vuogálašvuođa, nu miige galggašeimmet jorgalit vánhurskkisvuođa beaivváza guvlui, vai almmálaš čuovga báittášii midjiide ja šaddadivččii min luonddu Kristusa luonddu láhkásažžan.

Jesus maiddái oahpaha seamma ášši cealkkedettiinis: "Bissot mii siste, ja mon bisun din siste. Oaksi ii máhte iešalddes šaddadit sattuid, juos dat ii biso viidnemuoras. Seammá láhkái diige ehpet máhte šaddadit šattuid, juos ehpet biso mii siste. . . Mii haga dii ehpet oaččo maidege áigái" (Joh. 15: 4,5). Seamma láhkái go oaksi ii sáhte šaddat ja buktit murjjiid almmá muora haga, de it donge sáhte eallit su haga basuhuvvon eallima. Dus ii leat eallin, jus don sus earuhuvvot. Dus ii leat vuoibmi vuostálastit geahččalusaid iige šaddat árpmus ja bassivuođas. Sus bisodettiinat don beasat lieđđut. Su sisti eallima ozadettiinat don it ástta itge báze šattu haga, muhto leat dego muorra, mii golgi ádjagiid bálddas šaddá.

Ollugat gáddet, ahte sii fertejit muhtun oasi barggus bargat okto. Sii leat dorvvastan Kristusii oažžun várás suttuideaset ándagassii, muhto vigget dál iežaset fámuin eallit vánhurskkis eallima. Muhto buot dakkár rahčamuš leat duššin dubmejuvvon. Jesus cealká: "Mii haga dii ehpet oaččo maidege áigái". Min ovdáneapmi árpmu hárrái, min illu ja min dohkálašvuohta vuođđuduvvá min oktavuhtii Kristusiin. Árpmus mii ovdánit dušše bisodettiineamet su siste, juohke beaivve ja juohke diimmus. Son ii leat dušše oskomet álggaheaddji, muhto maiddái dan ollašuhtti. Kristus lea vuosttaš ja maŋimuš ja álelassii. Son galgá leat minguin, ii dušše eallimeamet álggus ja loahpas, muhto álo go mii mátkkisteamet lávkki váldit. Dávvet cealká: "Mun bijan álelassii Hearrá ovdasan, dasgo son lea mun olgeš bealde, in mun galgga lihkahuvvot" (Salmmaid g. 16: 8).

Soaittát dál jearrat: "Mo mun galggan bissut Kristusis?" - Seamma láhkái go don álggus su vuostáiváldet. "Nugo dii nappo lehpet vuostáiváldán Jesus Kristusa, nu vádjolehket su siste." "Guhte lea oskku bokte vánhurskkis, galgá eallit" (Paulus g. Kol. 2: 6; Hebr. 10: 38). Don addet iežat Ipmilii, vai livččet ollásit su, vai beasašit bálvalit ja jeagadit su, ja don váldet Kristusa Beastinat. Don it sáhttán soabahit suttuidat dahje nuppástuhttit váimmot, muhto go don addet iežat Ipmilii, de don oskkut, ahte son dagai buot dan Kristusa dihtii. Oskku bokte don šaddet Kristusa oapmin ja oskku bokte don sus ovdánat - attedettiinat ja vuostáiválddedettiinat. Don galggat buot addit - váimmot, dáhtot, bálvalusat - addit iežat su dáhtu vuollai ja jeagadit buot su báhkkomiid; ja don galggat vuostáiváldit buot: galggat vuostáiváldit Kristusa orrut váibmosat - su sisti buot buressivdnádusat ollašuvvet. Son galgá leat dutnje vuoibmin, vánhurskkisvuohtan, agálaš veahkkin ja addit dutnje návccaid jeagadit.

Basut iežat Ipmilii juohke iđit; dat berre leat du vuosttaš doaibma. Divtte rohkosat čuodjat ná: "Hearrá, váldde mii ollásit oapminat! Buot áigumušaidan mun bijan du julggiid ovdii. Geavat mii odne bálvaleaddjinat. Biso mii luhtte, ja divtte mii buot daguidan dáhpáhuvvat du siste." Dát lea beaivválaš doaibma. Mearrit iđedis iežat Ipmila háldui dan beaivái. Guode sutnje buot áigumušaidat, de son daid oažžu ollašuhttit dahje hilgut, nu mo su sállemuš mearrida. Nu don sáhtát juohke beaivve guođđit eallimat Ipmila gihtii, ja dáinna lágiin dat ain eanet ja eanet šaddá Kristusa eallima láhkásažžan.

Eallin Kristusis lea muosálaš. Soaitá leat, ahte das ii leat mihkkege ávvudovdamušaid, muhto das galggašii leat ráfálaš luohttámuš. Du doaivvu vuođđun it leat don ieš, muhto Kristus. Du njuolvivuohta ovttastuvvá su fápmui, du diehtemeahttunvuohta su viissisvuhtii, du headjuvuohta su agálaš fápmui. Danin don it berre dárkat iežat itge diktit jurdagiiddát jorrat iežat birra, muhto geahččat Kristusii. Dárko su ráhkisvuođa, su luonddu čabbodaga ja dan dievaslašvuođa. Guorahallos du siellu Kristusa: mo son iežas biehttala, su vuollegašvuođa, buhtisvuođa ja bassi vuođa, su geažihis ráhkisvuođa. Don šattat su láhkásažžan su ráhkistettiinat, su ovdamearkka čuovudettiinat, sutnje ollásit luohtedettiinat.

Jesus cealká: "Bissot mii siste!" Dát sánit sisttisdollet vuoiŋŋastusa, nanusvuođa, luohttámuša. Su bovdejupmi čuodjá ain ovddos: "Bohtet mii lusa, . . . mun attán didjiide vuoiŋŋastusa" (Matt. 11: 28, 29). Sálmmaid girjji čálli almmuha seamma jurdaga: "Leage jaskat Hearrá ovddas ja vuordde su!" Esaias duođašta: ". . . jaskatvuođa ja dorvvolašvuođa siste galgá din gievravuohta leat" (Sálmmaid g. 37: 7; Esaias 30: 15). Dát vuoiŋŋastus ii leat gávdnamis joavdelasvuođas, dasgo Beasti bovdejumis vuoiŋŋastusa lohpádus lea čadnojuvvon ávžžuhussii bargat: "Váldet mii geassá badjelasadet! . . . de gávdnabehtet vuoiŋŋastusa" (Matt. 11: 29). Váibmu, mii ollásit vuoiŋŋasta Kristusis, lea buot áŋgireamos ja ealljáreamos doaibmat su buorrin.

Dalle go min jurdagat jorret min iehčamet birra, min miella gáida el'et Kristusis, eallima ja fámu ádjagis. Danne beargalat geahččala álelassii oččodit olbmo jurdagiid eret Beastis ja dainna lágiin hehttet sielu oktavuođa Kristusiin. Son geahččala jorahit du jurdagiid máilmmi hávskkohallamiidda, eallima fuolaide, váttisvuođaide ja morrašiidda, earáid feaillaide, iežat feaillaide ja vádjitvuođaide. Ale divtte su juonaid leat iežat dájuheamen. Daid, geat duođaid leat oamedovddolaččat ja háliidit eallit lpmilii, bahákas menddo dávjá hohkaha jurddašit sin iežaset feaillaid ja headjuvuođaid, ja doaivu iežas fidnet vuoittu dáinna lágiin, earuhemiin sin eret Kristusis. Mii eat galggaše dahkat oaiveáššin iehčamet ja de muosehuvvat ja ballagoahtit, ahte jus mii eat bestojuvvoge. Buot dát joraha min sielu eret fámu ádjagis. Atte silot Ipmila dikšui ja luohte su ala. Sártno ja jurddaš Jesusa birra. Čiehkát su sisa. Bálkes eret buot eahpádusaidat, hilggo baluidat. Cealkke nu mo apostal Paulus: "Almmatge mun ealán, in dattetge mun, muhto Kristus eallá mii siste, muhto maid mun dál ealán oačči siste, dan ealán mun oskku siste Ipmila Bártni ala, guhte mii ráhkistii ja attii iežas mii ovddas" (Paulus g. Gal. 2: 20). Vuoiŋŋat Ipmilis. Son sáhttá áimmahuššat dan, maid su háldui leat oskkildan. Jus don háliidat addit iežat su gihtii, de son dahká dus stuorra vuoiti su bokte, gii du lea ráhkistan.

Go Kristus válddii badjelasas olbmo luonddu, de son čanai olmmošsohkagotti alccesis dakkár ráhkisvuođa čatnasiiguin, maid ii goassege sáhte botket mihkkege eará fámuid go olbmo iežas válljejupmi. Beargalat viggá jámma oalgguhit min botket dáid čatnasiid - vai mii earránivččiimet Kristusis. Aiddo dákko buohta mii fertet gohcit, rahčat ja rohkadallat, amas mihkkege dájuhit min valljet eará hearrá, dasgo mishan lea álo friddjavuohta válljet. Muhto geahččot Kristusii, gal son min várjala. Mihkkege ii sáhte min su gieđas rivvet. Álelassii sutnje geahčadettiin mii "nuppástuvvat . .. dammanaga gova mielde hearvásvuođas hearvásvuhtii, ja dat dahkkojuvvo Hearrás, guhte lea Vuoigŋa” (Paulus 2. g. Kor. 3: 18).

Dáinna lágiin vuosttaš máhttájeaddjit šadde dan divrras Beasti láhkásažžan. Jesus sániid guldalettiineaset sii dovde iežaset dárbbašit su. Sii ohce, sii gávdne, sii čuovvuledje su. Sii ledje suinna viesus, beavddis, oktovuođas ja olgun. Sii ledje suinna dego oahppit leat oahpaheaddjis luhtte, ja vuostáiválde juohke beaivve bassi duohtavuođa sániid su baksamiin. Sii gehčče sutnje dego bálvaleaddji geahččá isidasas, vai oččošii diehtit geatnegasvuođaidis. Dát máhttájeaddjit ledje olbmot, "ovttalágáš dili vuložat minguin" (Jak. g. 5: 17). Sii fertejedje soahtat seammá suttuid vuostái go miige ja basuhuvvon eallima várás sii dárbbašedje seammá árpmu go miige.

Ii oppa Johanasge, ráhkistuvvon máhttájeaddji, gii dlevaslaččabut go earát lei Kristusa láhkásaš, lean luonddustis ráhkislaš. Son ii lean dušše ceaggái ja gudneáŋgir, muhto maiddái árpmitmeahttun ja eattas, go lei iežas mielas šaddan gillát vearrivuođa. Muhto go son oinnii Ipmila luonddu, de son áddii iežas vádjitvuođa ja dat dettii su vuollegažžan. Dat nanusvuohta ja gierdavašvuohta, gievravuohta ja láđisvuohta, allatvuohta ja vuollegašvuohta, maid son juohke beaivve oinnii Ipmila Bártni luonddus, devddii su sielu ovddošemiin ja ráhkisvuođain. Beaivvis beaivái su váibmu gessui lagabui Kristusa, gitta dassážii go son ii oppa oaidnánge iežas danin go ráhkistii Kristusa. Su eattasis, gudneáŋgiris miellaláhki čáhkkii Kristusa ođasmahtti fámu ovddas. Bassi Vuoiŋŋa ođđasisriegádahtti váikkuhus nuppástuhtii su váimmu. Kristusa ráhkisvuođa fápmu nuppástuhtii su luonddu. Dát lea vealtameahttun boađus Jesusa oktavuođas. Go Jesus ássá váimmus, oppa luondu earáhuvvá. Kristusa Vuoigŋa, su ráhkisvuohta, dahká váimmu láđisin, váldá sielu ollásit, ja bajida jurdagiid ja háliidusaid Ipmila ja almmi guvlui.

Go Jesus manai albmái, de su čuovvuleaddjit dovde ain su lagašvuođa. Dat lei persovnnalaš gávnnadeapmi, man devddii ráhkisvuohta ja čuovggas. Jesus, Beasti, gii singuin lei vádjolan ja sárdnon ja rohkadallan, gii lei buktán sin váimmuide doaivvu ja jeđđehusa sániid, lei váldojuvvon albmái sin luhtte eret, ráfi sártni vel su baksamiid alde čuojadettiin. Ja go eŋgeljoavku su vuostaiválddii, de sii sáhtte gullat Su jiena skádjamin: "Geahča, mon lean dinguin buot beivviid gitta máilmmi loahpa rádjái" (Matt. 28: 20).

Son lei mannan bajás albmái olbmo hámis. Sii dihte, ahte son lei Ipmila truvnnu ovddas ain sin Ustit ja Beasti, ahte su árkkálmastinvuohta ii lean rievdan, ahte son ainge lei ovttas gillájeaddji olmmošsohkagottiin. Ipmila ovddas son čájehii iežas divrras vara ánssuid sárjáduvvon gieđaidisguin ja julggiidisguin, mat muittuhedje dan hattis, man son lei máksán lonistuvvon sieluid ovddas. Sii dihte, ahte son lei mannan albmái ráhkadit sidjiide saji, ja ahte son galggai boahtit tas ja váldit sin lusas.

Go máhttájeaddjit čoahkkanedje Jesusa albmáimannama maŋŋá, de sii váimmusteaset bidje Áhči ovdii Jesusa namas átnumušaideaset. Alla gudnibaluin sii luovdiledje čippiideaset ala rohkadallat ja gerdo lohpádusa: " Maid ihkinassii dii rohkadallabehtet Áhčis mii nammii, dan son addá didjiide.

Dássážii dii ehpet leat rohkadallan maidege mii nammii. Rohkadallet, de dii oažžubehtet, vai din illu šattašii ollisin" (Joh. 16: 23, 24). Sii geigejedje oskku gieđa ain allelii ja allelii vissisin das, ahte "Kristus lea dat guhte lea jápmán, ja vel ain eambbo, guhte maiddái lea bajásčuožžilan, guhte maiddái lea Ipmila olgeš gieđa bealde, guhte maiddái min ovddas rohkadallá" (Paulus g. Rom. 8: 34). Ja hellodagat bukte sidjiide bealušteaddji, man birra Kristus lea cealkán: ". . . son bissu din luhtte ja lea din siste." Son lei maiddái cealkán: "Didjiide lea ávkkálaš, ahte mon manan eret, dasgo jus mon in mana eret, de bealušteaddji ii boađe din lusa. Muhto jus mon manan eret, de mon vuolggahan su din lusa" (Joh. 14: 17; 16: 7).

Dan rájes Kristus galggai Vuoiŋŋas bokte bissovaččat orrut mánáidis váimmuin. Sii ledje dál Kristusiin lagat oktavuođas go dalle, go son persovnnalaččat orui sin luhtte. Sin siste ásai dál Kristus, ja su čuovga, ráhkisvuohta ja fápmu báittii sis nu ahte go olbmot sidjiide gehčče, "de imaštalle sii. Ja sii dovde sin, ahte sii ledje leamaš Kristusiin" (Ap. dagut 4: 13).

Kristus háliida dálge leat mánáidasas seammá, go son lei su vuosttaš máhttájeaddjiidasas, dasgo maŋimuš rohkosisttis, go máhttájeaddjiid uhca jovkkoš lei čoahkkanan su birra, son celkkii ná: "Muhto in mon rohkadala dušše fal dáid ovddas, muhto maiddái sin ovddas, gudet sin sáni bokte oskot mii ala" (Joh. 17:20).

Jesus rohkadalai min ovddas, ja son dahtui min suinna ovttastuvvat, nu mo soai Áhčiin leaba okta. Dát leage imašlaš ovttastupmi. Iežas birra Beasti lei cealkán: "Bárdni ii sáhte maidege dahkat iešalddes"; "Muhto Áhčči, guhte bissu mii siste, son dahká daguid" (Joh. 5: 19; 14: 10). Dasgo jus Kristus lea orrumin min váimmuin, de son duddjo min "sihke dáhttut ja ollašuhttit su buorremielalašvuođa" (Paulus g. Fil. 2: 13). Mii galgat váikkuhit seamma láhkái go songe váikkuhii; mis galgá vuhttot seamma vuoigŋa. Ja go mii ráhkistit su ja bissut sus, de mii juohke dáfus šaddat "su rádjái, guhte lea oaivi, Kristusa rádjái" (Paulus g. Ef. 4: 15).